† † † † † † † Let's kill tonight † † † † † † †

maanantai 30. maaliskuuta 2015

What have I become, I'm sorry.

Terve taas *3kk taukoo jee*

Mulla on mennyt päivittely motivaatio, koska mun koneen näyttö on niin paskana, että sen kanssa joutuu säheltää vuoden että saa jotain aikaiseksi. Nyt päivitän puhelimella, saa kätevästi kuvatki tähän.

No mutta, viimeaikoina oon vähän höntsäilly enemmän kun pitäis; vähensin töitä sen verran, että käyn 1-2 kertaa viikossa soittelemassa ja lauantaisin käyn valmentamassa minejä. Sit onkin omat treenit ke,to,su + ma omatoiminen töiden jälkeen. Ei olis millään kestänyt pää, jos olisin jatkanu sitä "duunin" paiskimista samaan tahtiin kun syksyllä, huomasin, etten tarvitse rahaakaan enää paljon paskaakaan, kun lopetin aktiivisen salilla käymisen. Onneks on joustavat työajat, ja perjantait ja maanantai tai tiistai jää yleensä täysin vapaaks koulun ohella.

Oon rauhottunut mieleltäni aika paljon tän hölläämisen ansiosta, keskityn nykyään enemmän omaan sisimpääni ja onnellisuuteeni, herkuttelen jos siltä tuntuu ja ostan itselleni kivoja juttuja jos siltä tuntuu *nimim. Ebay tulille joka palkkapäivä*. En stressaa enää niin paljon, ja yksinkertaisesti oon pyrkinyt vähentään toisten ihmisten turhaa "holhoamista". Mua ei enää edes kiinnosta muiden, paitsi mun läheisten ihmisten elämä ja pyrin olla puuttumatta toisten asioihin. Ennen olin ihan jäätävä juoruämmä, yritän parantaa. 
Ainoo mikä mua ahdistaa, on oma ulkonäkö ja kroppa, kun en ehdi enää käymään edes salilla ja pelkään kokoajan, että leviän. Yritän kyllä lenkkeillä ja tehdä omatoimisia treenejä cheerleadingin lisäksi, mutta no, ei aina vaan jaksa. Sit tulee usein syötyä ihan helvetisti ja stressailtua, syöminen on tosiaan ollut mulle ongelma aina, vaikka oonkin parantunut anoreksiasta jo 2 vuotta sitten. 


Minien esitys 💜 ylpeä valkku
          
ebay is love, ebay is life.



Välillä kyllä tuntuu olo tosi yksinäiseltä, kun ei niin hirveesti ole ollut aikaa/tapana tavata kavereita, paitsi no perjantaisin. Lisäks mun 1v sinkkupäivä lähestyy kokoajan, ja mua pelottaa oikeesti tosi paljon se, että jään yksin tällaisessa parisuhde mielessä. Tosin omapahan on vikani, sillä tiedostan olevani kyyninen ämmä ja mainstream relationshiplife ei ole oikeen koskaan kiinnostanut mua, tarvitsen jonkun todella omaperäisen suhteen/kumppanin ja sellaisia ihmisiä ei tunnu löytyvän kovin helposti. Yhden kiinnostavan pojitsun "tapasin" tässä jonkin aikaa sitten, ja mulla oli itseasiassa ehkä vahvimpia tunteita mitä mulla on koskaan ollut ketään kohtaan, (tai sit se oli tunnevammaisuus, who knows) mutta eipä siitä mitään tullut koska kun puhun kyseiselle henkilölle, tuntuu vaan että ärsytän tätä. Sit se vähän jäi, whoops.  

Mutta aina sitä ollaan yksin pärjätty, pärjätään jatkossakin. 

Ainiin hei, näin G. Wayn livenä ja ostin lipun ATL keikalle, lisäks mulla oli synttärit. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti